*

Jukka Westermarck Tiede edellä

Suomen Akatemian edistettävä akatemiatutkijoiden urapolun jatkumista

Kirjoitin viikonlopun Helsingin sanomiin akatemiatutkijoiden aseman turvaamisesta. Alla linkki kirjoitukseen. Taas olisi hyvällä tiedepolitiikalla käyttöä. Sen sijaan että Grahn-Laasonen ja Kokoomus ovat ajamassa yliopistoja ammattikouluiksi kannattaisi keskittyä siihen mikä oikeasti vaikuttaa työllistymiseen eli yliopistoissa annettavan opetuksen ja tieteen tasoon, näin saadaan oikeasti huippuosaajia joilla kysyntää tai jota pystyvä innovaatioiden kautta luomaan omia työpaikkoja. 

http://www.hs.fi/mielipide/a1467953568643#kommentit

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Olen ihmetellyt Aalto-yliopiston hehkutusta tenure trackistä, mutta vasta hiljan minulle selvisi, mistä siinä oikeasti on kyse:

"Amerikkalaisen yliopistojärjestelmän vahvuus on niin sanottu tenure track. Amerikkalaisissa yliopistoissa ei ole valmiina laatikkoja, joissa sanotaan, että nyt tänne tarvitaan tällainen taloustieteilijä, jonka pitää osata opettaa sitä sun tätä. Yhdysvalloilla lähdetään siitä, että jos joku on fantastinen ihminen, hänet palkataan, vaikka kellään ei ole tarkkaa tietoa siitä, mitä hän aikoo tehdä. Ei haluta sellaista ihmistä, joka tekee sitä, minkä jo osaamme, vaan sellainen, joka luo tulevaisuutta." (Bengt Holmström, HS kuukausiliite 11/09)

Mutta mitä Aalto-yliopisto viestittää:

"Tenure track -urapolulle hyväksytyn henkilön kanssa sovitaan tavoitteet ja aikataulut. Etenemistä arvioidaan tietyissä vaiheissa uraa. Lopputulokseen eivät vaikuta muut tekijät, kuten rahoitus tai avointen virkojen määrä. Jos pärjää, niin luvassa on pysyvä professorin virka."

Noilla kahdella lähestymistavalla ei ole mitään yhteistä. Merkillistä on, että Holmström kuitenkin on Aalto-yliopiston hallituksessa.

Sympatiseeraan Holmströmin mallia, vaikka se taitaa sopia vain suurien korkeakoululjen suurille osastoille. Mallissa on lieviä yhtymäkohtia jo monasti esittämääni Suomen malliin:

"Pienellä maalla ei ole varaa panostaa top-down ohjelmiin, vaan pitäisi panostaa bottom-up omaperäisiin yksittäisiin tutkimus- tai tuotekehityshankkeisiin, kun joku tutkija nousee esiin selvästi muita etevämpänä."

http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/23497-aalto-...

Käyttäjän JukkaWestermarck kuva
Jukka Westermarck

Itseasiassa juuri tuo Aalto yliopiston malli on se mitä itsekin tuen ja joka on käytössä useimmissa paikoissa poislukien ehkä ihan huippuyliopistot jotka pystyvät tekeämään tuollaisia täsmähankintoja usein lahjoitusvaroilla. Eli haetaan nuoria tutkijoita perustamaan tutkimusryhmänsä ja sitten 4-7 vuoden sisällä arvointi jonka perusteella päätetään lähdetäänkö tehtävää muuntamaan vakinaisempaan suuntaan.

Tuon sinus bottom-up ajatuksesi kanssa olen aivan samaa mieltä.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Sehän olisikin mielenkiintoista jos yhdellä Akatemian rahoituspäätöksellä saisi 5-vuotisen postin ja sitten vielä sitoumuksen tenure trackistä päälle 4 vuodeksi. Eli 9 vuoden varma soppari. Vai ymmärsinkö jotain väärin.

Käyttäjän JukkaWestermarck kuva
Jukka Westermarck

Kiitos kommentista ja ei, en todellakaan tarkoita sitä. Tarkoitan että samalla kun yliopisto sitoutuu ottamaan akatemiatutkijan rahoituksen niin se sitoutuu evaluoimaan tutkijan soveltuvuuden tenure-tark uralle akatemiakauden 4 vuonna. Näin ne jotka oikeasti pystyvät osoittamaan kyenneensä pystyttämään menestyvän tutkimuslinjan saavat reilun mahdollisuuden jatkaa uraansa tenure-track järjestelmässä. Perusoletus olisi se että suurimmalle osalle ei tätä tarjousta anneta (koska he eivät pysty osoittamaan kv. tason menestystä), mutta että ne jotka oikeasti pärjäävät voivat luottaa siihen että se palkitaan.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Hyvien ohjaajien merkitys ratkaisee yleensä. Serendipiteetti lienee lähes ainoa toivo itsenäisen tutkimuslinjan syntymiseen.

Epäpätevä ohjaus synnyttää tälläista eximialla palkittua roskaa, mutta ei uutta tutkimuslinjaa:

http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/183279-e-r-k...

Toinen vastaava eximiaroskaväikkäri:

http://www.amfion.fi/keskustelut/topic/tamako-musi...

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Yliopistojen trendi nyt tuntuu olevan tehdä profilointeja, hakea strategisia painopistealueita ja tehdä ns. poisvalintoja. Tätä mukaa avoinna olevat tenuret haetaan näille alueille. Eli sopiva tenure pantaneen auki jos hyvä tutkija halutaan talossa pitää. Jos taas post doc on tehnyt huippututkimusta ei-strategisella alueella, niin kiinnostus ei ehkä ole samanmoista. Mikä on sitten tämä ns. tieteen vapaus, sitä sopii kysyä.

Käyttäjän JukkaWestermarck kuva
Jukka Westermarck

Mielestäni profilointia tulee harrastaa, mutta tämäkin juuri tulisi ottaa huomioon jo siinä vaiheessa kun akatemiatutkija hyväksytään yliopistoon perustamaan tutkimuslinjaansa. Eli tutkijat hakeutukoon niihin yliopistoihin joissa heidän tutkimusalansa on strategian keskiössä.

Toisaalta ei näytä stratgeiakaan paljoa auttavan ainakaan tuntemieni tapausten kohdalla. AIvan ovat strategian keskiössä ja silti heille ei mitään jatkoa luvassa.

Toimituksen poiminnat