Jukka Westermarck Tiede edellä

Voiko PISA pisteitä syödä ?

Näin koulutusvälikysymys viikolla haluaisin kysyä miksi Suomi, jossa ylpeillään korkeatasoisesta koulujärjestelmästä, on  tieteen tasossa jäänyt jälkeen Eurooppalaisista kilpailijamaista.

 

Oma näkemykseni on se että juuri peruskoulun menestys on tieteemme tason laskun merkittävimpiä syitä, sillä se on tuudittanut opetusministeriön siihen väärään kuvitelmaan että myös tiede -ja innovaatiopolitiikkaa on hallussa. Tieteemme tason lasku ja tutkijoilta saatu palaute kertoo karua kieltä siitä että näin ei todellakaan ole asia. Se että Suomessa on tehty linjatonta ja asiantuntematonta tiedepolitiikkaa jo pitkään johtuu pitkälti siitä että maamme tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeää ministeriötä on kerta toisensa jälkeen valittu johtamaan ministeri jolla ei ole mitään substanssiosaamista tieteestä. Toisaalta, jos ja kun tiedepolitiikasta vastaavana ministerinä toimitaan iltapäivälehden toimittajan työkokemuksella, olettaisi että ministerin tueksi hankittaisiin asiantuntijakokemusta. Sivistyslautakunnan puheenjohtaja Tuomo Puumala (Kesk.) myönsikin viime syksyn TUTKAS seminaarissa että kansanedustajat pystyvät ymmärtämään peruskoulutusta oman kokemuksensa perusteella, mutta että eivät he taida tieteen realiteetteja ymmärtää. Tämän rehellisen huomion toivoisi herättävän myös ministerin. Sen sijaan nykyhallitus päätti jättää täyttämättä syksyllä auki olleen tiedeasiantuntijan toimen, ja ministeri Grahn-Laasonen palkkasi itselleen erityisavustajaksi maanviljelijä-teologin jonka tiedekokemus rajoittuu maisterin tutkinnon gradutyöhön. Hallituksen tiedevihamielisyyden teemaan sopivasti tässä erityisavustajan gradutyössä kyseenalaistetaan lääketieteellisen tutkimuksen mahdollistavien geenipankkien toiminta (http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/teo/syste/pg/uusitalo/).

 

Ministeri Grahn-Laasosen intoilu peruskouluopetuksen muutoksista onkin hyvä osoitus siitä että käynnissä olevassa koulutuskeskustelussa ei pystytä hahmottamaan asioita jotka oikeasti ovat merkityksellisiä maamme tulevaisuuden osaamisen tasolle. Mitä merkitystä loppujen lopuksi hyvinvoinnillemme on sillä jos lapsemme osaavat sujuvasti seikkailla digitalisaation viidakossa ja heillä on yläasteella mailman parhaat PISA pisteet ? Mitä niillä PISA pisteillä tehdään, voiko niitä pisteitä syödä tai myydä ? Vai pitäisikö meidän mielummin seurata Saksan, Ruotsin ja Tanskan tietä jossa koululaiset pärjäävät PISA pisteissä hieman Suomea huonommin, mutta he saavat jatkokoulutusta huomattavasti korkeatasoisimmissa yliopistoissa ? Onko siis todellakin parempi että meillä nuoria joilla on takanaan loistava PISA tulevaisuus mutta jotka saavat keskitasoista korkeakoulutusta, vai keskitasoisia koululaisia joille pystymme antamaan huipputasoista korkeamman tason opetusta ja tätä kautta saada työmarkkinoille ja elinkenoelämäämme todellisia osaajia ?

 

Kirjoitukseni lähtökohtana ei olekaan kyseenalaistaa peruskoulutuksen merkitystä kansakuntamme tulevaisuuden ja sivistyksen pohjana vaan muistuttaa siitä että koko osaamisketjua ei voida käsitellä samojen periaatteiden pohjalta. Itsekin kahden koululaisen isänä arvostan suuresti suomalaista koulujärjestelmää ja opettajien ammattitaitoa. Olen vain varma että niinkuin koko kansakunnalla, minunkin lapsillani olisi parempi tulevaisuus jos maassamme olisi tulevaisuudessakin korkeatasoiseen tieteeseen opetuksensa perustavia yliopistoja ja uuden tiedon aikaansaamien innovaatioiden mukanaan tuomaa kilpailukykyä. Kysymys on loppujen lopuksi siitä että haluammeko luoda Suomesta yhteiskunnan joka tunnetaan huipputason koululaisista jotka päätyvät keskinkertaisiksi osaajiksi, vai yhteiskunnan jossa korkeimman tason osaaminen on lähellä mailman huippua. Olemmeko rakentamassa yhteiskuntaa jossa koulutus ja sitä kautta koululaiset ja yliopisto-opiskelijat nähdään tuotannon välineinä, vai yhteiskuntaa jossa lukiolainen joka haluaa teoreettisen alan perustutkijaksi voi luottaa siihen että hänen intohimolleen on paikka tulevaisuuden Suomessa. Tämä uravalinta täytyisi pystyä tehdä ilman että hän pystyy perustelemaan valintaa tehdessään miten hän tukee yhteiskunnan kaupallista kilpailukykyä.

 

Toivon että tämän viikon välikysymyskeskustelussa ei juututa pelkästään opintotuen tasoon, tai väittelyyn siitä olisiko Helsingin yliopistolta pitänyt leikata apteekkikorvaus vai ei, vaan keskustellaan vakavasti myös siitä haluammeko että Suomi vielä joskus palaa tieteen tasolla kilpailijamaiden kuten Saksan, Ruotsin ja Tanskan tasolle. Viimeisen 10 vuoden aikana tehty ja nykyinen tiedepolitiikka ei meitä sinne tule johtamaan. Tarvitaan siis tietoinen ja selkeä muutos ja ennen kaikkea asiantuntemusta sen tekemiseen.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Yksi tuttu proffa, jolle lähetin blogin, kysyi:

Voiko huippututkimusta syödä?

Jotain mätää on korkeakouluissa, kun tälläiset väitökset palkitaan eximialla:

http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/183279-e-r-k...

http://www.amfion.fi/keskustelut/topic/tamako-musi...

Käyttäjän JukkaWestermarck kuva
Jukka Westermarck

Voipa hyvinkin. Huippututkimus tuottaa tietoa johon perustuu moni Suomalainenkin elinkeino. Ihan vain esimerkkinä Nokian menestyksen takana ollut yliopistotutkimus, miljardilla Turusta vuodessa myytävä Bayerin Mirena ehkäisin joka perustuu suomalaiseen perustutkimukseen ja uusimpina erityisen syötävä nyhtökaura (https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/nyhtokaurasta-l...) tai aurinkoenergia: http://jukkakopra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/214797-...

Tämän lisäksi huippututkimus tuottaa huippukoulutettuja huippuosaajia sekä huipputason asiantuntemusta yhteiskunnalisten ongelmien ratekaisemiseen.

Kaikki tämä tutkitusti tuottaa jokaista korkeatasoiseen tutkimukseen investoitua euroa kohden 3-5 euroa kansantaloudelle: http://www.leru.org/index.php/public/news/investin...

Tämän yksinkertaisen kaavan ymmärtävät muut maat

Siitä olen samaa mieltä että mätää on ja se juuri on koko kirjoitukseni pointti. Jos meillä kiinnitettäisiin huomiota tiedepolitiikkaan niin kaikki olisi paremmin.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Yksi Nokian romahduksen syistä oli, että yhtä huippututkijaa kierrätettiin sellaisilla johtajan palleilla, joihin tuo tutkimus ei antanut pätevyyttä:

http://www.theregister.co.uk/2011/08/31/farewell_t...

Ja viimekädessä Nokia Ollilan mukaan kaatui ohjelmisto-osaamisen puutteeseen korkeakouluissa, Ollilan muistelmista:

"Nyt jälkeenpäin on tietenkin helppo olla viisaampi kaikessa. Kukaan meistä, Anssi Vanjoki, Pertti Korhonen tai minä, ei ollut ohjelmistojen asiantuntija. Samoin oli Matti Alahuhdan ja Olli-Pekka Kallasvuon taustan suhteen. Meillä oli hyviä kysymyksiä, mutta vastataksemme niihin olimme riippuvaisia seuraavan organisaatiotason osaamisesta. Mitä ohjelmistojen maailmassa tapahtuu seuraavan 5-10 vuoden kuluessa? Miten Nokia voisi oikeasti muuttua ohjelmistoyhtiöksi? Ja jos voisi, mitä siitä seuraisi? Mitä pitäisi tehdä? Kaikki nämä kysymykset olivat esillä jo 2004–2007. Näihin kysymyksiin etsittiin kuumeisesti hyviä ja perusteltuja vastauksia.

Nokialla ei ollut omasta takaa sellaisia kokeneita ohjelmisto-osaajia, alan syviä tuntijoita, joita olisimme tarvinneet suurten kysymysten ratkaisemiseen. Sellaisia osaajia ei olisi todennäköisesti edes löytynyt Euroopasta. Jo vuodesta 2001 oli johdon piirissä puhuttu ohjelmisto-osaamisen vahvistamisesta. Ja toimeen oli myös tartuttu.

Samaa yritettiin toistaa ohjelmistoalueella. Suuri joukko professoreita ja keskeisiä tutkijoita yliopistoista ja teknillisestä korkeakoulusta siirtyi Nokian palvelukseen tai vietti vuoden tai kaksi vierailevina asiantuntijoina joko Nokian Tutkimuskeskuksessa tai liiketoimintayksiköissä. Toisin kuin radioteknologiassa, tulokset olivat vaatimattomia, suorastaan hämmentävän kehnoja.

Kun tilanne vuoden 2005 tienoilla havaittiin ja ymmärrettiin, pyrittiin vahvistamaan kokeneiden ohjelmisto-osaajien rekrytointia. Samalla vahvistettiin Tutkimuskeskuksen ja liiketoiminnan tuotekehityksen läsnäoloa Yhdysvalloissa, sekä Bostonissa että Kalifornian Piilaaksossa. Jälkikäteen arvioituna tulokset osoittautuivat niin ikään heikoiksi. Näiden keinojen avulla ei ollut mahdollista lyhyessä ajassa rakentaa vahvaa ohjelmisto-osaajajoukkoa. "

Käyttäjän JukkaWestermarck kuva
Jukka Westermarck Vastaus kommenttiin #11

Juuri näin, yliopistoihin ja niiden huipputason ylläpitämiseen satsaaminen elintärkeää kilpailukyvyn kannalta. Miten tämän ymmärtäminen on niin vaikeaa kun tämä sinunkin esimerkkisi sen niin selkeästi tuo esille.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #12

Ohjelmisto-osaaminen on teknologiaosaamista ja projektiosaamista, ei tiedeosaamista. Sitä ei synny tieteen kautta, vaan siitä että kouluttajilla on myös vahvaa käytännön kokemusta. Teoreettinen huippuosaaminen on sivuseikka. Ongelma on sama teknillisissä korkeakouluissa.

Yksi Nokian ongelmista oli, että hyvä mies oli keyjussa väärissä paikoissa:

http://www.theregister.co.uk/2011/08/31/farewell_t...

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen

PISA nyt on lähinnä vitsi. Vaatimustaso on laskenut jo pitkään, etenkin luonnontieteiden osalta. Korkeakoulut joutuvat kertaamaan opiskelijoille uudestaan ihan peruskoulutason juttuja ja vaatimustasoa on pakko skaalata alaspäin, jotta kaikki läpäisevät kurssit.

Toinen hauska piirre on "nuorten digiosaaminen", joka kehittyy kuulemma vieläpä itsestään. Ehkä näin onkin jos määritelmänä on Youtube-videoiden katselu ja kuvien lataaminen InstaGramiin. Toki moni muukin asia onnistuu kun klikkailee "seuraava" ja ok.

Ns. hyödylliset taidot ovatkin asia erikseen...

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Olen miettinyt vähän samaa kilpailukykyvertailujen osalta. Ollaan ihan kärjessä (paitsi työn ja sijoitusten kannusteissa hyvin hännillä). Voisiko niillä pisteillä pakottaa asiakkaat ostamaan meidän tuotteitamme ja sijoittajat sijoittamaan tänne?

Käyttäjän JukkaWestermarck kuva
Jukka Westermarck

Tuskin niillä pakottaa voi, mutta voisivat toimia mielenkiinnon herättämisessä jos vain meillä olisi osoittaa että pisteet johtavat innovatiivisten tuotteiden syntymiseen. Tällä hetkellä tämä sinänsä looginen jatkumo hyvästä peruskoulutuksesta huippututkimukseen on katkennut johtuen huonosta tiede ja innovaatiopolitiikasta.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Meillä nuo kilpailukykyvertailujen pisteet ovat todella epäsymmetrisesti jakautuneet eri sektoreille. Yhteiskuntaa ja väestön kykyjä mitatessa olemme huipulla ja kannusteita sekä joustavuutta mitatessa hännillä. Itse luen sen niin että meillä on äärimmäisen vahva pohja tehdä ihan mitä vain mutta juuri kun pitäisi ponnistaa, joku kiskaisee jalat alta.

Ehkä se koskee yhtä lailla bisnestä kuin tiedettäkin.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos
    «Hallituksen tiedevihamielisyyden teemaan sopivasti tässä erityisavustajan gradutyössä kyseenalaistetaan lääketieteellisen tutkimuksen mahdollistavien geenipankkien toiminta»

Hätkähdin tätä, vaikuttavatko kristilliskonservatiiviset näkemykset näinkin läheisesti opetusministeriön ja Suomen hallituksen toimintaan? Uusitalon gradu nähdäkseni lähtee siitä positiivisesta seikasta, että geenipankit tarjoavat merkittävän tieteellisen välineen sairauksien tutkimukselle. Uusitalo kuitenkin perustelee, että riskien synnyttämien vaikeiden eettisten ongelmien vuoksi "tutkimuksesta tulisi kenties luopua."

En hyvällä tahdollakaan voi olla aivan eri mieltä. Yksityisyyden suoja on monellakin tavalla tärkeä, vaikka se varmasti voi rajoittaa tieteellistä tutkimusta, eikä vain lääketieteellistä. Eilisen Panamankirjeiden vuodon jälkeen voi ajatella, mitä vastaava vuoto voisi merkitä geenipankeille. Jos vuotanut geenidata päätyisi vaikkapa markkina-analyysiyrityksille, vakuutusanalyytikoille, suurelle lakifirmalle Panamassa tai jollekin vielä pahemmalle. Jätän niiden vielä pahempien listaamisen kauhukirjailijoiden vastuulle.

Käyttäjän JukkaWestermarck kuva
Jukka Westermarck

Samaa mieltä siitä että varovaisuutta tarvitaan ja huolenikin kohdistui enemmänkin siihen että ko. avustajalla ei mitään kokemusta tieteestä ja mitä ilmeisiemmin hyvin värittynyt suhtautuminen koviin tieteisiin. Toisaalta tämä geenipankkien arvostelu voi olla hieman ristiriidassa sen kanssa että TEM:issä on juuri yritystä saada genomikeskus pystytettyä Suomeen.

Käyttäjän JukkaWestermarck kuva
Jukka Westermarck

Juuri näin kävi bioalalle 2000 luvulla. Pitkäjänteisellä työllä oli saatu perustutkimustuloksia lääkekehitykseen paikallisissa start-up firmoissa ja sitten tuli Esko Aho SITRAn johtajaksi ja päätti että ei tästä mitään tule ja veti rahoituksen pois ymmärtämättä alan perusolemusta. Tämän seurauksena firmojen rippeet ostettiin ulkomaille ja suomalaisen tutkimuksen tulokset kaupallistettiin lääkkeiksi.

Tutkimuspuolella itse näen samaa kokoajan. On varaa puuhata hyvän tasoista tutkimusta mutta kun pitäisi tehdä satsauksia joita edellytetään huippulehdissä julkaisemiseksi loppuu pelimerkit kesken.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Tämä on myös bisnespuolella iso ongelma. Riskirahaa on Suomessa lähinnä julkisella puolella ja kun sieltä lyödään hanat kiinni, rahoitus joudutaan usein hakemaan ulkomailta. Siinä menee helposti koko bisnes maailmalle.

Pääomaa Suomessa sinänsä on mutta se on kiinni eläkerahastoissa. Ja se raha ei siedä riskiä käytännössä lainkaan.

Tämä voi itseasiassa selittää koko kuviota aika pitkälle. Taloudellisesti tasa-arvoinen ja ison julkisen sektorin yhteiskunta tekee kansalaisista fiksuja, koulutettuja ja terveitä. Mutta sitten kun pitäisi investoida, kenelläkään ei ole ylimääräisiä pelimerkkejä.

Toimituksen poiminnat