*

Jukka Westermarck Tiede edellä

Jos on pakko leikata niin pitäkää kuitenkin potilas hengissä

Itsekin tänään julkaistuun Helsingin Sanomien tiedekyselyyn vastanneena, professorikunnan yksimielisyys Suomen tiedepolitiikan tasosta ja suunnasta ei hämmästytä. Enemmänkin voisi kysyä onko Suomella ollutkaan pitkään aikaan mitään tiedepoliittista linjaa; tieteen tason laskemisesta päätellen ei.   

Suomen yliopistolaitosta voinee tällä hetkellä verrata potilaaseen joka on huonossa tilassa, ja vaatii erittäin suuren leikkauksen. Anestesiologian erikoislääkäri vaimoltani oppineena tällöin on ensisijaisen tärkeää että leikkauksessa on mukana erityisen taitava anestesiologitiimi joka pitää huolta potilaan elintoimintojen säilymisestä sekä leikkauksen ajan, että siitä toipumisen ajan. Jos siis potilas on yliopistolaitos, ja kirurgina häärää hallitus, niin tiederahoituksessa anestesiaa voidaan katsoa hoitavan Suomen Akatemia, joka rahoittaa suoraan tutkijoita ja tutkimusryhmiä ja siten ylläpitää tutkimusryhmien mahdollisuuksia tehdä korkeatasoista tiedettä. Kuitenkin, Akatemian rahoituksen taso on käynyt riittämättömäksi jotta tutkimusryhmämme pystyisivät kilpailemaan kansainvälisesti. Tämä voidaan päätella muun muassa Suomen tieteen tason 10 vuotta kestäneestä taantumisesta (Suomen Akatemia tieteen tila 2014 raportti).

Olen henkilökohtaisesti esittänyt opetusministeri Sanni Grahn-Laasoselle (Kok.), sivistyslautakunnan puheenjohtaja Tuomo Puumalalle (Kesk.) ja Kokoomuksen varapuheenjohtaja Anne-Mari Virolaiselle että yksi keino jolla voisimme estää Suomen tieteen romahtamisen leikkausten aikana, ja siitä seuraavan aivovuodon, olisi lisätä Suomen Akatemian projektirahoitusta n. 50 m€/v. Tämä mahdollistaisi sen että sillä aikaa kun yliopistolaitos käy läpi leikkauksia ja sitä myllerretään, parhailla tutkijoillamme olisi rauha ja resurssit nostaa tieteemme tasoa lähemmäksi OECD kilpailijamaita. Rahoituksen lisäys olisi edellytys myös sille että pystyisimme rekrytoimaan tieteemme uudistumisen kannalta elintärkeitä uusia osaajia, ja osoittaa nuorelle tutkijasukupolvelle että Suomessa on mahdollista tehdä korkeatasoista tutkimusta, ja että tänne kannattaa palata ulkomailla tehdy post-doc kauden jälkeen rikastuttamaan Suomen tiede-elämää.

Esittämälläni summalla voitaisiin nostaa nykyisin kansainvälisesti matalalla tasolla olevia tutkimusmäärärahoja, sekä rahoittaa lukuisia uusia tutkimushankkeita. Harkintaan kannattaisi myös ottaa erityinen huippuhanke rahoitus, jossa erityisen ansiokkaat yksittäiset tutkimusryhmät voisivat hakea merkittävää (n. 1-1,5 m€) rahoitusta erityisen kunnianhimoisiin hankkeisiin. Tärkeintä olisi että tämä tutkimusrahoitus säilyisi haettavana korkeatasoisten tutkijalähtöisten tutkimushankeiden rahoitukseen, ja ennenkaikkea ilman minkäänlaista strategista ohjausta. Tarvittava rahoitus voitaisiin kattaa helposti luopumalla noin 10%:sta nykyisistä yliopistorahoitukseen kohdistuvista säästötavoitteista,  tai leikkaamalla 5% vuotuisista yritystuista. Täten sen sijaan että tukisimme tällä 5%:lla voittoa tekevää nykyistä teollisuutta, satsaisimme tulevaisuuden innovaatiopotentiaaliin ja mullistaisimme tieteen tekemisen edellytykset Suomessa.

Väittely siitä mikä viimeaikojen hallituksista on leikannut tieteestä eniten ja ketä tämän hetken surkeasta tilanteesta voidaan syyttää on ehkä turhinta mihin tässä tilanteessa tulisi käyttää energiaa ja palstatilaa. Se miksi barrikaadeille noustaan juuri nyt, johtuu leikkausten lisäksi siitä että nyt on yksinkertaisesti tullut pohja vastaan. Myös niillä tutkijoilla jotka ovat jaksaneet olla optimistisia että vielä kerran saamme oikeasti tieteen tekemisen edellytyksiä tukevan hallituksen on lopulta mennyt ns. kuppi nurin. Olisikin kunniotettavaa jos opetusministeri avoimesti tunnustaisi että nyt päätettyjen leikkausten vaikutusta tieteen tekemisen edellytyksiin ei oltu riittävästi harkittu, ja käyttäisi maamme parhaita tiedepolitiikan ja tiederahoituksen asiantuntijoita, eli kansainvälistä huipputiedettä tekeviä tutkijoita, avukseen uuden ja paremman tiedepolitiikan toteuttamiseen. Siis ei pelkästään rehtoreita ja virkamiehiä, vaan ennenkaikkea heitä jotka oikeasti tietävät mitä se vaatii kilpailla tieteessä maailman huipulla, ja nähdä jatkuvilla tutkimusvierailuilla maailman huippuyliopistoihin oikeasti aidan toiselle puolelle. Tässä tapauksessa nimittäin ruoho on siellä  oikeasti vihreämpää.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Joukkorahoitusta kehiin tuolle esitykselle. Lupaan osallistua. Ja voinen luvata vaimon puolestakin :)

Vaikka hallitus ei nyt näkisi muuta vaihtoehtoa kuin leikata, meiltä kansalaisilta voi pyytää myös suoraan rahaa. No strings attached.

Kannustan yliopistoja ja tutkijoita etsimään uusia väyliä rahoituksen hankintaan. Samalla suomalaiset saisivat lähemmin kosketusta siihen mitä terävimmät kaverimme puuhaavat.

Käyttäjän JukkaWestermarck kuva
Jukka Westermarck

Hieno ajatus, melkoinen potti vain kerättävksi mutta eipä paljoa ole hävittävänäkään. Kiitos kannustuksesta.

Käyttäjän SJPHKI kuva
Seppo-Juha Pietikäinen

Tampereen yliopiston rehtori TS:lle: Viisi yliopistoa riittäisi Suomessa

http://www.aamulehti.fi/kotimaa/tampereen-yliopist...

-----
Onko Suomessa ajauduttu pöhötystautiin, kun emme pärjää myöskään kv-vertailuua

http://www.tekniikkatalous.fi/tiede/vuotuinen-vert...

Käyttäjän JukkaWestermarck kuva
Jukka Westermarck

Suomen tieteen taso on laskenut vuodesta 2005 lähtien koska suomessa ei ole minkäänlaista johdonmukaista tiedepolitiikkaa ja tutkimusryhmien käytettävissä oleva rahoitus ei ole pysynyt kilpailukykyisenä verrattuna kilpailijamaissa toimiviin tutkimusryhmiin. Tieteen taso riippuu yksittäisten tutkimusryhmien tekemän työn tasosta mutta ryhmät eivät saa juuri minkäänlaista rahotusta yliopistoilta vaan joutuvat hankkimaan tutkimusrahoituksensa kilpailun kauta Suomen Akatemialta ja säätiöiltä. Täten yliopistoverkoston pöhöttyminen ei ole se ratkaiseva asia, vaan se että yliopistorahoitus ei ohjaudu itse tutkimukseen, ja se että Suomen Akatemian rahoitus on jämähtänyt paikalleen. Molemmat asiat kuulusisivat tiedeministerin korjattaviksi mutta vastoin kuin kilpailijamaissa suomessa ei haluta edes harkita tiedeministeriä vaan tiedepolitiikkaa hoitaa päiväkotien ja koulujen sekä kulttuurin sivussa opetusministeri. Yhdelläkään opetusministerillä muutamaan vuosikymmeneen ei ole ollut tieteestä mitään omakohtaista kokemusta ja tämä asiantuntemattomuus sitten näkyy huonona tiedepolitiikkana.

Omalla alallani rahoitus samalla tasolla kuin vuonna 2004 ja kaikki ymmärtänevät että kulut ja vaatimukset tieteen tekemiselle ovat täysin erit kuin tuolloin. Jos minulla ei ole varaa ostaa näytteitä, ryhmämme ei pysty validoimaan alkuperäisiä tuloksiaan ja emme voi julkaista huippulehdissä. Näin yksinkertaisesta asiasta loppujen lopuksi on kyse.

Käyttäjän puppek kuva
Tuomas Karhunen

"Suomen yliopistolaitosta voinee tällä hetkellä verrata potilaaseen joka on huonossa tilassa, ja vaatii erittäin suuren leikkauksen."

Oikeastihan potilas on valtiontalous, jota rasittaa ylipaino.

Käyttäjän minavaan kuva
jouko viitala

Minusta se mitä viisaat professorit voisivat tehdä valituksen sijasta, olisi kertoa mistä heidän mielestään sitten voisi/pitäisi leikata. Jostain kun se vain on tehtävä.

Minua ärsyttää näissä keskusteluissa leikkausten kohteista on se, että lähes ainoa esille tuleva asia on, ettei ainakaan tästä meidän kohteesta sitä voi tehdä. Juurikaan en ole nähnyt todellisia vaihtoehtoja, vain pelkkää arvostelua!

Lähes kaikissa leikkausten kohteista olisi löydettävissa supistuksia, joiden vaikutus on vähäinen ja jotka eivät ratkaisevasti varsinaista
toimintaa vahingoita. Tuntuu vain siltä, ettei todellisia ratkaisuja kukaan edes yritä hakea. Tietenkin helpompaa on arvostella!

Käyttäjän JukkaWestermarck kuva
Jukka Westermarck

Kiitos kommentista. Minua ärsyttää itseänikin asenne että ei ainakaan meiltä leikata, mutta tässä tapauksessa kaikka asiantuntijat, mukaan lukien OECD ovat sitä mieltä että tieteestä ja koulutuksesta ei faktojen perusteella saisi leikata edes tiukassa taloustilanteessa. Tämä johtuu siitä että on erittäin hyvin osoitetu että korkeatasoiseen tieteeseen sijoitettu rahoutus tuottaa takaisin kansantaloudella 3-5 €. Tämä edellyttää kuitenkin sitä että rahoitus sijoitetaan viisaasti eli noudatetaan hyvää tiedepolitiikkaa. Juuri se on Suomesta puuttunut viimeisen 10 v ajan ja sen perään kirjoituksillani haikailen.

Tuntuu siltä että et lukenut kirjoitustani koska siinä juuri esitän vaihtoehtoisia tapoja hoitaa leikkaukset jos hallitus kuitenkin on vastoin kaikkien taloustieteilijöiden ja asiantuntijaorganisaatioiden suosituksia on sitä mieltä että tieteestä leikataan. Siten koen että pyrin tarjoamaan todellisia ratkaisuja yhteiskunnaliiseen ongelmaamme pelkän kritisoinnin sijasta. Jos tämä ei kirjoituksesta välity niin otan kritiikin vastaan.

Toimituksen poiminnat